Suuri ja odotettu toive muuttuu muutaman päivän päästä todelliseksi, seikkailuksi Kongoon yhdessä rakkaan kanssa. Nyt odotan uutta kokemusta Afrikasta, palasta sen vihreää sydäntä, sakeasta viidakosta, josta ei juuri taivasta näy. Google Earthista olemme silmäilleet sademetsää, Tarzanin kotia, sekä kiemurtelevaa Kongo-jokea. Sinne me haluamme mennä, keskelle aitoutta, missä eletään luonnon ehdoilla ja sopusoinnussa sen kanssa. Siellä käden taidot, tekeminen ja kekseliäisyys ovat arjessa mukana. Ikävä, että meidän täytyy pakata rinkkamme täyteen erilaisia laitteita ja tarvikkeita, jotta jotenkin pärjäisimme siellä. Mutta niin se vain on, ettemme tulisi toimeen varvastossuin, jousen ja veitsen kanssa.
Pygmiheimon suojelurukous.
”Kun menemme metsään ja astelemme nukkuvan leijonan ohi, käärmeen ohi joka puraisee aivan maanrajasta, ja jos Imana on puolellamme silloin hän suojelee meitä näiltä kauheuksilta. Mutta jos Imana on meitä vastaan, tuo kaikki voi tappaa ihmisen, kulta- apinakin tappaa hänet. Jos hän on Imanan kanssa ei yksikään eläin voi tehdä hänelle pahaa, eivät hengetkään, eikä kukaan muu.”
Milla
