Päästäkseni laivalle ryntäsin aamulla heti satamaan. Laiva lähtee kuulemma tänään heti kun paperit ovat kunnossa ja tavara peltisen jokilautan ruumaan on lastattu. Tieto lähdöstä oli pikkasen ristiriitainen edellisen yöpymispaikan omistajan kanssa. Hän kertoi että laiva lähtee vasta keskiviikkona. Ennen lautalle astumista kävin vielä kanahäkkiä muistuttavassa immigration office'ssa näyttämässä passia ja laivalippua erittäin tärkeälle henkilölle, joka valvoo ihmisten matkustamista. Virkailija, joka ilmeisesti näki ensimmäistä kertaa EU passia totesi sen aidoksi, löi leiman matkalipun taakse ja toivoi hyvää matkaa.
”Laiva” on ehkä väärä sana ilmaista tätä veden päällä liikkuvaa välinettä. Ensinnäkin alus koostui kahdesta osasta: työntävästä, moottorilla varustetusta kaksikantisesta paatista sekä työnnettävästa, noin 100 m pitkästä ja 10 m leveästä peltilaatikosta. Laatiko
n päällä on kolme luukkua josta tavarat ruumaan lastattiin ja sen päällä peltikannella noin 200 matkustajalle paikat istumista, yöpymistä ja ruuanlaittoa varteen. Ainut, ruostunut, haiseva ja pimeä vessa löytyi työntölaivan perä osassa johon sisäänpääsy edellytti omaa, vedellä täytettyä muoviämpäriä ja kumisia kahluusaappaita.
Laivalla oli useita kymmeniä afrikkalaisia ja ensimmäiset olivat tänne tullut jo viikko sitten. Sain hyvän paikan suoraan tavaralastaus luukun päältä joka sijaitsi lautan keskiosassa ja oli parikymmentä senttia korkeamalla kun muiden matkustajien paikat ”alakannella”. Mukava paikka. Ei muuta ku jäin odottamaan laivan lähtöä.
