Lähiö eli slummi

4. päivä. Maiy Kalamu, Kinshasa

Herääminen tapahtuu täällä Kongossa noin viiden maissa aamulla. Tämä johtuu siitä että illalla pimenee kuuden jälkeen. Elämä pelkästään otsalampun kanssa pimeydessä ei ole hauskaa. Aamulla pyysin Mr. Merle'nia viemään meidät kaupunkikiertueelle. Paikalisella oppaalla ei ollut ennakkoluuloja ja hän vei meidät suoraan slummiin. Kävelimme pienen "joen" nimeltään Maiy Kalamu rannoilla muovipussien, peltiromujen, kaikennäköisen jätteen ja hajun keskeellä. Suurin osa roskasta oli eri kokoisia loppuun käytettyjä, rikkinäisiä muovipusseja. Huomasin että saman verran loikoili joka paikassa eri värisiä ja pituisia hiustupsuja. Yritin oppaalta selvittä, mistä oikein on kysymys?

Kaaoksen, sodan ja nälän seurauksena kongolaisten suurin ulkopuolinen ongelma on kaljuuntuminen. Kolmekymppisistä miehistä yli puolet on osittain kaljuja. Sama ongelma on myöskin naisilla mistä johtuen suurin osa naisista käyttää peruukkia. Peruukkeja on pitkiä, lyhyitä, punertavia, sinertavia, kiharia ja suoria. Kadulla ja teiden varrella olevat hiustupsut ovat peräisin naisten peruukeista. Tekohiukset ovat yleensä suoraat ja ne on helposti tunnistettavissa. Tekokampauksen voi tunnistaa vielä hajun perusteella kun esimerkiksi istut puisella penkilla pakettiautossa muun 24 matkustajan kanssa ja edessäsi on kuukauden verran pesemätön peruukki.

Muuten ihmiset pukeutuu siististi ja muodikkaasti. Tuntuukin siltä että vaatteet menee edellä ruokaa. Nälkää ei haittaa mutta epäsiistit ja ei muodikkaat vaatteet ovat jonkunasteista häpeä. Kokesin sen itsekin kun kolmantena päivänä laitoin samat vaatteet päälle. Paikallinen opas huomautti että meillä vaihdetaan vaatteita joka toinen päivä. Epäselväksi jäi tunnistiko hän ongelmani vaatteiden värin tai hajun perusteella?